Rossini: Petite messe solennelle

Gioachino Rossinin vaikuttava suurteos Petite messe solennelle avaa Joroisten Musiikkipäivät komeassa Juvan kirkossa. Esiintymään saapuvat ESMO juhlakuoro, solisteina Helianna Herkkola, Anu Ontronen, Joonas Orrain ja Jussi Myllys. Yhtyeessä Jenna Ristilä ja Maija Teikari, piano sekä Minna Rastila, harmoni. Kapellimestarina toimii Matti Makkonen. Konsertti toteutetaan yhteistyössä Etelä-Savon Musiikkiteatteri- ja Oopperayhdistys ESMO:n kanssa. Juhlakuoroon on koottu laulajat Savonlinna-kuorosta ja Juvan kamarikuorosta.

Gioachino Rossini sävelsi Petite messe solennellen vuonna 1863, kun hänen viimeisen oopperansa kirjoittamisesta oli kulunut 34 vuotta. Rossini ja hänen vaimonsa viihdyttivät ystäväpiiriä kutsutilaisuuksissa, joihin hän sävelsi useita kamarimusiikkiteoksia, usein lauluja, jota säveltäjä kutsui vanhuuden synneikseen. Petite messe solennellea hän kuvaili viimeiseksi péchés de vieillessekseen. Messu esitettiin ensimmäisen kerran 14.3.1864 parin uudessa kodissa Pariisissa.

Messu on rakentunut useista laajemmista osista Missa solemnis -perinteen mukaisesti, mutta säveltäjä nimesi teoksen ironisesti pieneksi. Alkuperäinen teos oli kirjoitettu kahdelletoista laulajalle, kahdelle pianolle ja harmonille. Laulajista neljä toimi solisteina. Esiintyjiä on alhainen määrä verrattuna tuon ajan tyypillisiin kirkollisten suurteosten kokoonpanoihin. Kaksi pianoa ja harmoni kuului napolilaiseen 1700-luvun cembaloperinteeseen.

Kolme vuotta ensiesityksen jälkeen, Rossini orkestroi hienovaraisesti Petite messe solennellen, osittain peläten, että muut tekisivät sen joka tapauksessa hänen kuolemansa jälkeen. Koska hän ei pitänyt katedraalin poikakuorojen äänestä, hän pyysi paavilta lupaa esittää teoksen naisäänillä kirkossa. Kun hänen pyyntönsä hylättiin, hän vaati, että orkesteriversio esitettäisiin vasta hänen kuolemansa jälkeen. Säveltäjä suosi kuitenkin kamarimusiikkiversiota.

Messu esitettiin julkisesti ensimmäisen kerran kolme kuukautta säveltäjän kuoleman jälkeen vuonna 1869. Samana vuonna julkaistiin sekä orkesteri- että pianoversiot, joista toinen piano jätettiin pois. Vasta 1980 julkaistiin jälleen säveltäjälle uskollinen partituuri, joissa oli kaksi piano-osuutta.